Mulla on ikävä sitä kosketusta, ihmiseltä jota rakastan
Ikävä sitä toisen ihanaa tuoksua, ihoa ihoani vasten
Tahdon taas tuntea miten suudelma tuntuu varpaissa asti
Tehdä niitä juttuja mitä ei jokaisen kanssa tehdä
Tietää sen että joku välittää oikeasti, kuolis mun puolesta
Itkee rakkaudesta, joka satuttaa niin paljon
Olla omaitsensä, ilman turhautuneisuutta ja outoja katseita
Olisi joku jota rakastaa, ja jonka koko maailma olisin
Esittää romanttista, soudella kuutamossa, katsella tähtiä keskellä peltoa, painia lumihangessa ja pussailla sateessa
Polttaa kynttilöitä ja syödä jäätelöä vartalolta
Valvoa yöt, kun ei malta nukkua, tuhlata yhteistä aikaa
Haluaisin kirjoittaa rakkauskirjeitä, laittaa tuoksuani paperiin, maalata huulet ja pussata paperiin
Tuntea itsensä maailman kauneimmaksi, hänen silmissään.
"Yksi elämä, yksi sydän, ja yksi rakkaus,
sä oot mun jokaikiseen kysymykseen vastaus."
Jep Marinami sai lässytys kohtauksen<3! mut joo GRAUR
lauantaina, elokuuta 21
tiistaina, elokuuta 10
Cry a Lot
Mulla tuli yhtäkkiä ihan hirvee ikävä yhtä ihmistä jonka kaa pilasin välit. Tai en oikein tiedä en uskalla puhua sille missään mitään vaikka tajusin hetki sitte miten kauhee kaipuu mul on. Se oli mun eka paras ystäväpoika eron jälkeen ja niin no eipä siinä.
Mietin sitä miks ei voinu alunperinki pitää turpaansa kiinni ihastumisesta, ku pilas sitte vaan sillä kaiken ku ei koskaan ite ottanu omasta päästään selvää. Nyt ei sit voi muutaku syyttää itteesä että pilas kaiken, satutti toista ihan turhaan.
Mä Rakastan itkee, koska se helpottaa niin paljon. Vaikka mun tapana on patouttaa mun tunteet ensin monta viikkoo ja sitte vasta itken, parantumaton tapa. Sit ku tapahtuu jtn pientä ni otan sen yli raskaasti kaiken sen muun surun ja paskan kanssa mitä on tapahtunu sitä ennen. Joskus enemmän joskus vähemmän.
Tällä hetkellä mua ärsyttää ja itkettää toi biisi, toi mun kaveri ja yks jätkä josta oon kiinnostunu ihan mielettömästi< ihan tyhmää! en halua että tää menis näin -.- En voi olla niin teini että ihastun tuohon mutta ei sille nyt voi taas mitään. DAA
Mua vituttaa kertoo kellekkään mun pahasta olosta koska musta tuntuu että kaikki on vaan sillee "joo""niin" ÖÖÖ ja mitähän ton pitäis auttaa?
Kerran kävi kuraattoril puhuus ja sanoin sille että olin vasta eronnu (hei moi oon 18 ja tapan itteni ku mun poikakaveri jätti mut?!?!??!?!) No sehä ei sitte kuunnellu mun muita juttuja yhtään käski hommata uuden miehen jne. Vaikka mulla oli sille ehkä pikkasen tärkeempääki asiaa ku joku ero huonontuneesta parisuhteesta?! Siis tollon mietin miten voisin vetää yliannostuksen tai jtn mahollisimman helppoo että pääsisin pois. Joo tää kuraattori autto ihan vitusti mua sillo mmmm-m sen elämänohjeet ainaisesta parittelusta oli kyllä niin auttavaa ku ei ees sillon jätkät jaksanu kiinnostaa :D Ei terve.
Mieluummi oisin kertonu mun kavereille mut ei tulis mieleenkää kertoo tommosesta kellekkää, sanoo kaverille mul on ihan vitun paska elämä, nii joo ja sä oot osa sitä.
Menin sit tosiaa juttelee aikuselle ammatti-ihmiselle enkä saanu minkäännäköstä helpotusta mun oloon. Mut selvisin siit paskavaiheesta hyvin ja oon nyt onnellinen (:
hihhii pienetki ilot kannattaa ottaa huomioon ja joka sekuntti on elämisen arvonen. Vaikka ois maailman paskin päivä, kaikki ois perseestä ja itkettää,ärsyttää,kiukuttaa ni silti sä et saa hetkeekään takasi, ni miks ei nauttis jokatapaukses.
Nii tai jos sun aika menee suurimmaks osaks pahantuulisuuteen ni suosittelen peiliin kattomista ja itteesä niskasta kii ottamisesta, sillä haluutko oikeesti tuhlata sun elämääs turhanpäiväseen.
Meitsiki masenteli aikasa jne elämä oli surkeinta! haluan pois oli aina ekana mielessä. Mut sitte jostain kajasti onnellisuuden valo ja se ei muute todellakaa ollu kukaan ihminen eikä varsinkaa mikää jätkä!, se vaa pomppas jostain ku alko ajattelee positiivisesti ja otti hetkestä kiinni eikä tuhlannu aikaansa turhaan kiukutteluun ja yksin maleskeluun.
Yksinään oleminenki on muute tärkeintä ikinä! Mun on ainaki ihan pakko saaha olla kerran kaks viikossa yksin että en oo ihan hermoraunio.
Mut plääh väsyneen puheita igen
BAILABAILA sänky kutsuu nukkujaa! öitä babys (;
Mietin sitä miks ei voinu alunperinki pitää turpaansa kiinni ihastumisesta, ku pilas sitte vaan sillä kaiken ku ei koskaan ite ottanu omasta päästään selvää. Nyt ei sit voi muutaku syyttää itteesä että pilas kaiken, satutti toista ihan turhaan.
Mä Rakastan itkee, koska se helpottaa niin paljon. Vaikka mun tapana on patouttaa mun tunteet ensin monta viikkoo ja sitte vasta itken, parantumaton tapa. Sit ku tapahtuu jtn pientä ni otan sen yli raskaasti kaiken sen muun surun ja paskan kanssa mitä on tapahtunu sitä ennen. Joskus enemmän joskus vähemmän.
Tällä hetkellä mua ärsyttää ja itkettää toi biisi, toi mun kaveri ja yks jätkä josta oon kiinnostunu ihan mielettömästi< ihan tyhmää! en halua että tää menis näin -.- En voi olla niin teini että ihastun tuohon mutta ei sille nyt voi taas mitään. DAA
Mua vituttaa kertoo kellekkään mun pahasta olosta koska musta tuntuu että kaikki on vaan sillee "joo""niin" ÖÖÖ ja mitähän ton pitäis auttaa?
Kerran kävi kuraattoril puhuus ja sanoin sille että olin vasta eronnu (hei moi oon 18 ja tapan itteni ku mun poikakaveri jätti mut?!?!??!?!) No sehä ei sitte kuunnellu mun muita juttuja yhtään käski hommata uuden miehen jne. Vaikka mulla oli sille ehkä pikkasen tärkeempääki asiaa ku joku ero huonontuneesta parisuhteesta?! Siis tollon mietin miten voisin vetää yliannostuksen tai jtn mahollisimman helppoo että pääsisin pois. Joo tää kuraattori autto ihan vitusti mua sillo mmmm-m sen elämänohjeet ainaisesta parittelusta oli kyllä niin auttavaa ku ei ees sillon jätkät jaksanu kiinnostaa :D Ei terve.
Mieluummi oisin kertonu mun kavereille mut ei tulis mieleenkää kertoo tommosesta kellekkää, sanoo kaverille mul on ihan vitun paska elämä, nii joo ja sä oot osa sitä.
Menin sit tosiaa juttelee aikuselle ammatti-ihmiselle enkä saanu minkäännäköstä helpotusta mun oloon. Mut selvisin siit paskavaiheesta hyvin ja oon nyt onnellinen (:
hihhii pienetki ilot kannattaa ottaa huomioon ja joka sekuntti on elämisen arvonen. Vaikka ois maailman paskin päivä, kaikki ois perseestä ja itkettää,ärsyttää,kiukuttaa ni silti sä et saa hetkeekään takasi, ni miks ei nauttis jokatapaukses.
Nii tai jos sun aika menee suurimmaks osaks pahantuulisuuteen ni suosittelen peiliin kattomista ja itteesä niskasta kii ottamisesta, sillä haluutko oikeesti tuhlata sun elämääs turhanpäiväseen.
Meitsiki masenteli aikasa jne elämä oli surkeinta! haluan pois oli aina ekana mielessä. Mut sitte jostain kajasti onnellisuuden valo ja se ei muute todellakaa ollu kukaan ihminen eikä varsinkaa mikää jätkä!, se vaa pomppas jostain ku alko ajattelee positiivisesti ja otti hetkestä kiinni eikä tuhlannu aikaansa turhaan kiukutteluun ja yksin maleskeluun.
Yksinään oleminenki on muute tärkeintä ikinä! Mun on ainaki ihan pakko saaha olla kerran kaks viikossa yksin että en oo ihan hermoraunio.
Mut plääh väsyneen puheita igen
BAILABAILA sänky kutsuu nukkujaa! öitä babys (;
torstaina, elokuuta 5
Love me love me
hmm mul oli viel vähä aika sitte ihan huippu inspiraatio teksti tänne mut oon unohtanu sen. Se oli muistaakseni jotenki siit miten sekava tää maailma ja elämä on, oikeesti kaikki on perseestä mutta jostain löytyy enemmän paljo positiivisia juttuja ku toisesta.
Esim. rakkaus se on kivun ja tuskan takana tai rakastamisen jälkeen tulee tuska-aalto, onko se sen arvosta? Ja mikä on sitä rakkautta? Joissakin asioissa se on itsestäänselvyys, mis vaihees on oikein sanoo sille rakkaalleen "hei muru mä rakastan sua`"?
Itse menin sanoo mun jätkäkaverille parin kuukauden seurustelun jälkeen rakastan sua mutta en oo vieläkään varma siitä että tarkotinko sitä? No sepä sano ite sen jo parin viikon seurustelun jälkeen ja pyys mua ittensä kans yhteen parin PÄIVÄN _tietämisen_ jälkeen. mut heeei oltii 15kesäsii sillo! iha ymmärrettävää, silloha otti semmosia kuvia mis kaula täynnä fritsuja onessaa kaulapitkäl sit siin jee ihQ :D
Nyt kun ei enää seurustella ollaan oltu kavereita pari kuukautta meinaan sanoo sille välillä että rakastan sitä, mut luulen että se johtuu vaan siitä että oon hellyydenkipee ja se on niin läheinen mulle.
Jep kärsin välillä nykyään tunnekriiseistä sitä kohtaan, välillä haluun sen takas välil en, mut suurimmaks osaks en koska meijän välit on parhaat just näin! Ja Oon iha varma että nää mun "tunteet" sitä kohtaan on vaa sitä että haluan jonku kainaloon ja olla vaan, alkaa ottaa tää sinkkuus aivoon ihan sikana.
plääh mut mietin edelleen rakastinko sitä oikeesti missään välissä? sanoin rakastavani ja luulin rakastavani mutta mitä oikeesti on se oikee RAKKAUS mistä kaikki hehkuttaa. kysympä vaan.
"kipua sitä siedän tiedän sen"
Onneks maailma ja elämä ei oo oikeesti nii kauheeta paskaa mitä sitä luulee, löydän munki elämästä ihan sairaana positiivisia juttuja vaikka välillä tuntuu mul ei oo ketään ei mitään. voin sanoo että tykkään mun elämästä hurjana. Kesäloma on ollu perseestä sen voin myöntää ja että nyt kesällä oon ollu tunnekriiseissä enemmän ku koskaan ennen, mul oli huippujätkä josta ties että se ois rakastanu mua aidosti ja ihanasti mutta menin munaan sen sanomalla etten pysty. Mmm no sitte menin pilaan sen kaa kaverisuhteenki heh noooh elämä antaa elämä ottaa sil ei vaa voi mitää, se pitää koittaa hyväksyä.
Ja sellasia ihmisiä mä en ymmärrä joilla on vittu ihan kaikki aina päi vittua esim mun tutuista yks on semmonen että se itkee joka vitun asiasta -.- ! vois opetella ajatteleen positiivisesti, mä ainaki oon onnellinen siitä että mul on koti ja perhe ja opiskelupaikka ja ruokaa ja kavereita ja siis siitä mitä mulla on , joo mul ei oo mitää supermega autoo, poikaystävää, parastakaveria, huippumuotivaatteita jne SO WHAT ?! vittu jos mul ei oo ni sitte ei oo. Ja ainaha saa unelmoida ja joo poikaystävä ois kiva mut se tulee sitte vastaa ku tulee, en jaksa ettii mitää. Parhaankaverin korvaa sil et puhuu toisel ihmiselle toista ja toisel toista jos ei oo yhtä ihmistä mille voi kaiken jakaa. muu tuosta listasta onki sit nii turhanpäivästä ei ne mun persoonaa ja minäkuvaa hirveesti hajota.
Oon varmaa pistäny itteni ristii tos monessaki asiassa mutta ihan sama, pälätimpä ny sydeämmeni pohjasta jotain turhanpäivästä ja uskompa ettei tätä ees kukaan lue (: no käytänki tätä vähä niinku tunteidepurku paikkana :D
YEAH meitsi KUITTAA
Esim. rakkaus se on kivun ja tuskan takana tai rakastamisen jälkeen tulee tuska-aalto, onko se sen arvosta? Ja mikä on sitä rakkautta? Joissakin asioissa se on itsestäänselvyys, mis vaihees on oikein sanoo sille rakkaalleen "hei muru mä rakastan sua`"?
Itse menin sanoo mun jätkäkaverille parin kuukauden seurustelun jälkeen rakastan sua mutta en oo vieläkään varma siitä että tarkotinko sitä? No sepä sano ite sen jo parin viikon seurustelun jälkeen ja pyys mua ittensä kans yhteen parin PÄIVÄN _tietämisen_ jälkeen. mut heeei oltii 15kesäsii sillo! iha ymmärrettävää, silloha otti semmosia kuvia mis kaula täynnä fritsuja onessaa kaulapitkäl sit siin jee ihQ :D
Nyt kun ei enää seurustella ollaan oltu kavereita pari kuukautta meinaan sanoo sille välillä että rakastan sitä, mut luulen että se johtuu vaan siitä että oon hellyydenkipee ja se on niin läheinen mulle.
Jep kärsin välillä nykyään tunnekriiseistä sitä kohtaan, välillä haluun sen takas välil en, mut suurimmaks osaks en koska meijän välit on parhaat just näin! Ja Oon iha varma että nää mun "tunteet" sitä kohtaan on vaa sitä että haluan jonku kainaloon ja olla vaan, alkaa ottaa tää sinkkuus aivoon ihan sikana.
plääh mut mietin edelleen rakastinko sitä oikeesti missään välissä? sanoin rakastavani ja luulin rakastavani mutta mitä oikeesti on se oikee RAKKAUS mistä kaikki hehkuttaa. kysympä vaan.
"kipua sitä siedän tiedän sen"
Onneks maailma ja elämä ei oo oikeesti nii kauheeta paskaa mitä sitä luulee, löydän munki elämästä ihan sairaana positiivisia juttuja vaikka välillä tuntuu mul ei oo ketään ei mitään. voin sanoo että tykkään mun elämästä hurjana. Kesäloma on ollu perseestä sen voin myöntää ja että nyt kesällä oon ollu tunnekriiseissä enemmän ku koskaan ennen, mul oli huippujätkä josta ties että se ois rakastanu mua aidosti ja ihanasti mutta menin munaan sen sanomalla etten pysty. Mmm no sitte menin pilaan sen kaa kaverisuhteenki heh noooh elämä antaa elämä ottaa sil ei vaa voi mitää, se pitää koittaa hyväksyä.
Ja sellasia ihmisiä mä en ymmärrä joilla on vittu ihan kaikki aina päi vittua esim mun tutuista yks on semmonen että se itkee joka vitun asiasta -.- ! vois opetella ajatteleen positiivisesti, mä ainaki oon onnellinen siitä että mul on koti ja perhe ja opiskelupaikka ja ruokaa ja kavereita ja siis siitä mitä mulla on , joo mul ei oo mitää supermega autoo, poikaystävää, parastakaveria, huippumuotivaatteita jne SO WHAT ?! vittu jos mul ei oo ni sitte ei oo. Ja ainaha saa unelmoida ja joo poikaystävä ois kiva mut se tulee sitte vastaa ku tulee, en jaksa ettii mitää. Parhaankaverin korvaa sil et puhuu toisel ihmiselle toista ja toisel toista jos ei oo yhtä ihmistä mille voi kaiken jakaa. muu tuosta listasta onki sit nii turhanpäivästä ei ne mun persoonaa ja minäkuvaa hirveesti hajota.
Oon varmaa pistäny itteni ristii tos monessaki asiassa mutta ihan sama, pälätimpä ny sydeämmeni pohjasta jotain turhanpäivästä ja uskompa ettei tätä ees kukaan lue (: no käytänki tätä vähä niinku tunteidepurku paikkana :D
YEAH meitsi KUITTAA
Tilaa:
Kommentit (Atom)