Mietin tänään sitä et miksi ihminen tekee niin paljon virheitä? ja miksi ihminen ei ota opiksi yhestä kerrasta. Ja mietin mä hyviiki asioita et miks ei osaa olla onnellinen kaikesta mitä tääl maailmas on jo valmiina? pitää aina vaa toivoo parempaa ja ihanampaa, hakee turhaa täydellisyyttä jota ei koskaan tuu saavuttamaan.
Esim. Suomi, kuin kaunista ja mahtavaa tääl on? On talvi joka tuo valoo syksyn pimeyden jälkeen, antaa mahdollisuuksia, on kaunis ja sen kylmyyden jälkeen on ihana taas paistatella kevään tuomasta lämmöstä, saa katsoo kun luonto aukaisee taas itsensä ja alkaa kukoistamaan. Kun kaikki kukoistaa tulee kesä jolloin voi nakuilla ja paistatella ihanassa auringossa, kerätä paljon energiaa tulevaa pimeyttä varten. Syksyssä rakastan eniten sitä kun hmm täytän vuosia ;O haha ja siis syksy on kauneimpaa aikaa, ne kaikki värit ! Varsinkin lapin ruska ah, ihanuutta. Syksyssä on myös se huippu puoli, pääsee näkeen ihmisiä enemmän koulunpenkillä ja elämä normaalisoituu, vaikka niin eihän se aluksi tunnu yhtään kivalta kun loma loppuu mut hei kohta on taas kesä.
Aika menee nopeasti, ja kuinka moni oikeesti nauttii joka hetkestä? Mä en ainakaan osaa, joistain hetkistä kyllä, mutta ne huonotkin hetket on oikeesti tärkeitä ja ihania. On parasta itkee pitkän ajan jälkeen, on kiva herätä syysmasennuksesta kun valo tulee takaisin. Tietysti on niitä ihmisiä jotka masentelee talvenkin ajan mutta sitten on taas kesä ja oliko se masennus niin paha? niin no kesä on tosi lyhyt aika mut niin on koko elämäki. Miks me tuhlataan aikaa murehtimiseen, itsestään pahanetsimiseen ja vihaan. Viha on maailman turhin tunnetila, se kuluttaa energiaa. Onko siinä mitään järkee? kun vihan edestä vois iloita ja olla onnellinen. Emt mä en osaa vihata oikeastaan mitään, en vaan tykkää jostain ja annan asian olla sen enemmittä. Tottakai tulee niit ihmisii joita en kestä, voisin sanoo että vihaan sitä, mut en kuluta aikaa ja voimii siihen tunteeseen.
Rakkaus taas, tuoko se oikeesti onnen elämään? eikö se oo enemmänkin niin että sun oma rakkaus sua ittees kohtaan on kaikkein tärkeintä. Sen jälkeen pystyy vasta oikeasti rakastaan jotakuta muuta? Oon miettiny tota ihan sairaan kauan, ja sitä että niin oonko mää sit koskaan rakastanut ketään oikeesti, kun en pidä itsestäni aika ajoin suoraan sanottuna yhtään. Tälläki hetkellä piiloudun, koska ällöän mun kehoa, mulla on kyllä ihana luonne, mutta en esittele sitä kun kuvittelen ettei kukaan haluu tän massan takaa sitä edes nähdä. Mutta ei se taida mennä niin, vaikka nykymaailma onki ihan pirun pinnallinen, en tajua. Ainahan on sanottu että älä katso ulkokuorta, sisin kertoo enemmän, sisimpään rakastutaan jne. Mut ei se nykymaailmassa kyllä tunnu tippaakaan siltä. Kaikissa paikoissa mainostetaan "NÄIN LAIHDUTAT!", "KALORIT? LIIKUTHAN TARPEEKSI" ja mallit on upeita kaikki julkkikset on upeita, ei pahemmin näy mitään selluliittisia tai vähän lörpähtäneitä ihmisiä. Ja mmm kyllähän lehtien kuvat silotellaan ja poistetaan tosta käsivarresta vähä nooin ja kappas ompa pienet tissit joo uhkeutta tonne dodiii ! Miksi meitä huijataan.
Ihminen on TYHMÄ ja uskoo sen mitä näkee. Todellisuus onkin sitten aivan muuta, itsekin olen todella tyhmä vertailen itseäni lähinnä kaikkeen. Tänäänkin kun olin kakkosvaiheessa ja sielä oli muutama tyttö mun lisäksi "oi että oisimpa määkin noin kaunis, oispa mullaki noin pitkät hiukset, oisimpa noin laiha ja oisimpa oisimpa" Oisittelu ei kyllä auta mitään tai jossittelu, jos mä oisin 20kg laihempi olisin tosi kuuma, mut oisinko siltikää? :D puhun varmaa itteeni iha suohon tässä mutta minkä ihminen mielelleen voi.
No palataan tohon virheitten tekoon, kuin moni meist on tehny elämässää virheitä? uskoisin että jokainen nostaa käden ylös. Mä oon ainakin tehny niiiiiiin paljon virheitä, suurimmasta osasta olen oppinut mutta muutama kohta on jääny vähä retuperälle. Enkä voi sanoo ees vähän, vaan iha p*rkeleesti! Teen päätöksiä virheiden teon jälkeen, mutten pysty pitään niistä kiinni tietyissä tilanteissa. Joittenkin virheiden toistaminen tuntuu sen hetken aikaa hyvältä mutta tadaa kun tajuaa mitä meni tekeen, olo onkin mitä kamalin. Tai hävettää niin vietävästi, miks mä en opi. Onko sit semmosia virheitä mitä ei vaan voi koskaan oppia? Siihen on opittu tai niist ei haluu ees oppii, haluaa pakonomaisesti tehä uudestaan.
Tänään kakkosvaiheessa just puhuttiinki et kun jonku asian on oppinu ni siit on vaikee päästä pois, esim. Turvavyön laitto, ei tuntuis olevan nii vaikeeta mutta kun sä opit heti siihen ettei sitä laita niin. Ja noi virheet on vähä niinkö onnettumuustilanteessa hattuhyllyltä niskaan lentävä 1,5l täys limsapullo jonka paino nousee yli sataan kiloon törmäykses.
En mä tiedä, huono vertaus mutta antaa olla. Mul on vaa nii huono omatunto parista jutusta, joskus se vaan menee niin. Ja niinkuin aikasemmin sanoin pitää ottaa kaikki vastaan ja antaa tunteilleen ja muulle aikaa, nauttii niistäki vaikka onko kivussa mitään nauttimista? ehkä siit oppii, tai sitten ei.
tiistaina, lokakuuta 11
keskiviikkona, lokakuuta 5
Memories
Yäääh oon tulossa sairaaksi oon nukkunu melkee putkella monta päivää ja naamaa kuumottaa, vaikka se nyt ei oo kovin erikoista sinänsä ku oon kauhee possuposki aina muutenkii
Tänään on kyl semmonen päivä ettei aika kulu mihinkään, mun piti alottaa kauhee jokapäivä lenkille jeejee mutta kävinpä jopa maanantaina kaupas ja takas yhteesä 3km, tänään ois ihana päivä mennä mutta oikeesti tää olo, väsymys nyyhk ei oikee anna myöten millekkää liikkumiselle + huomenna pittää olla kunnosa ku kauppakadun appro ! jejejeje
Nytkun olen vähän sairas annoin itselleni jopa luvan syödä karkkia ja vanukashan ei ole herkku -.- seon pahaa kun tarpeeksi syö.
Hui ihanaa ku tuli muistoja mieleen kun viimeksi tein tuota blogimerkintää, siis noi kuvat, ni voi kauhee mul on ikävä yläasteelle ja teiniaikoihin, sillon ei ollu mikään huonosti tai jos oli ni sen sai heti pois ! vaikka oonki ollu aina aika angst silti näin jälkikäteen teiniaika parasaika.Ammattikouluski oli ihan mahtavaa, sai olla vähä yläaste meiningeil, mut nyt kun opiskelee nuorena-aikuisena josai ammattikorkees ni huh. Ehkä kuvittelen vain että pitäis olla enemmän aikuisempi tai jtn, mutta eipä silti, teini olen ikuisesti, en päästä siitä tunteesta irti.
Hitsi aloin myös miettiin sitä kun ollaan taas erään henkilön kanssa väleissä, ylläri monen kuukauden "riidanpidon" jälkeen. Näinhän ei ole käynyt kuin muutaman kerran. Niin mietin sitä et kannattiko tää taas? koska mä pääsin koko ihmisestä kokonaan yli ja nyt se on taas osa mun elämää, tosi tosi pienesti mutta silti, en tiiä jaksaako mun pää enää lisää vastoinkäymisii tän kaiken muun päälle? Kun oon taas ihan varma että tapahtuu jotai paskaa, ja ei olla taas väleissä. En tiiä, ehkä en vaan piä kyseiseen henkilöön mitään yhteyttä ja jälleen facebook-kaveruudesta huolimatta piilotan sen taas jne ettei mun tartte kattella sen naamaa facesaki. (< hih olipa hehe lause)
Ja se et tää tyyppi on mulle oikeesti vaa yks helvetin kusipää, vaikka oikeesti tykkään siitä ihan hirveesti. En siis sillä tavalla niinkuin pojista saatetaan tykätä, mutta siis junou ! en haluu sille mitää pahaa ja toivon sille vaa parasta lässynlää? Ja siis oon onnellinen sen uudesta suhteesta, koska miks helvetis oisin ääliö ex joka murjottaa kaikesta ja haluaa tuhota elämänsä rakkauden elämän? Vaikka tuo elämäni rakkaus juttu onki täyttä shaissee, TOIVOTTAVASTI, ei ollut viimeinen miesrakkaus tässä elämässä. Tai oikeestaan oon onnellinen sinkkunaki ystävät on parasta antia ! mut siis kumminki :DD
Onks se silti paha jos vähän paljon muistelee kaikkee mitä tehtiin sillon joskus? Ja tää ajattelu alko sen jälkeen kun käytiin tupakilla ja puhuttii puol tuntii kaikkee, se päästi mut sen lähelle siis sillee että se näytti kännykästä pari juttuu, olin iha varma että se antaa sen kännykän mun kätee ja kilsanpääs katon niit juttui mut ei ku sekäski tulla iha viereen. Oon oikeesti iha hömppä ääliö lapsellinen yli-innoitsija kaikesta :D mutta siis ! se tuntu oikeesti tosi oudolta ja jännältä sillä vihataan toisiamme silleen, koska mä tein mitä tein ja se teki mitä teki, mut mä siis oikeesti murskasin sen pallit ja pahasti yhellä jutulla. Oikeesti en ois saanu sanoo mitään mutta en mä voinu tukahuttaa itteeni siihen särkyyn mikä siit salailust tuli, mieluummin uhrasin "ystävyydemme" ja sain mielen rauhan.
"All of the things that I want to say
Just aren't coming out right
I'm tripping inwards
You got my head spinning
I don't know where to go from here"
"There is no one else
Who can take your place
This time you burn me with your eyes
You see past all the lies
You take it all away
I've seen it all
And it's never enough
It keeps leaving me needing you"
Jos en ois koskaa katkassu viimestä tikkiä, olisin vielki kii, siinä kaikessa.
Tänään on kyl semmonen päivä ettei aika kulu mihinkään, mun piti alottaa kauhee jokapäivä lenkille jeejee mutta kävinpä jopa maanantaina kaupas ja takas yhteesä 3km, tänään ois ihana päivä mennä mutta oikeesti tää olo, väsymys nyyhk ei oikee anna myöten millekkää liikkumiselle + huomenna pittää olla kunnosa ku kauppakadun appro ! jejejeje
Nytkun olen vähän sairas annoin itselleni jopa luvan syödä karkkia ja vanukashan ei ole herkku -.- seon pahaa kun tarpeeksi syö.
Hui ihanaa ku tuli muistoja mieleen kun viimeksi tein tuota blogimerkintää, siis noi kuvat, ni voi kauhee mul on ikävä yläasteelle ja teiniaikoihin, sillon ei ollu mikään huonosti tai jos oli ni sen sai heti pois ! vaikka oonki ollu aina aika angst silti näin jälkikäteen teiniaika parasaika.Ammattikouluski oli ihan mahtavaa, sai olla vähä yläaste meiningeil, mut nyt kun opiskelee nuorena-aikuisena josai ammattikorkees ni huh. Ehkä kuvittelen vain että pitäis olla enemmän aikuisempi tai jtn, mutta eipä silti, teini olen ikuisesti, en päästä siitä tunteesta irti.
Hitsi aloin myös miettiin sitä kun ollaan taas erään henkilön kanssa väleissä, ylläri monen kuukauden "riidanpidon" jälkeen. Näinhän ei ole käynyt kuin muutaman kerran. Niin mietin sitä et kannattiko tää taas? koska mä pääsin koko ihmisestä kokonaan yli ja nyt se on taas osa mun elämää, tosi tosi pienesti mutta silti, en tiiä jaksaako mun pää enää lisää vastoinkäymisii tän kaiken muun päälle? Kun oon taas ihan varma että tapahtuu jotai paskaa, ja ei olla taas väleissä. En tiiä, ehkä en vaan piä kyseiseen henkilöön mitään yhteyttä ja jälleen facebook-kaveruudesta huolimatta piilotan sen taas jne ettei mun tartte kattella sen naamaa facesaki. (< hih olipa hehe lause)
Ja se et tää tyyppi on mulle oikeesti vaa yks helvetin kusipää, vaikka oikeesti tykkään siitä ihan hirveesti. En siis sillä tavalla niinkuin pojista saatetaan tykätä, mutta siis junou ! en haluu sille mitää pahaa ja toivon sille vaa parasta lässynlää? Ja siis oon onnellinen sen uudesta suhteesta, koska miks helvetis oisin ääliö ex joka murjottaa kaikesta ja haluaa tuhota elämänsä rakkauden elämän? Vaikka tuo elämäni rakkaus juttu onki täyttä shaissee, TOIVOTTAVASTI, ei ollut viimeinen miesrakkaus tässä elämässä. Tai oikeestaan oon onnellinen sinkkunaki ystävät on parasta antia ! mut siis kumminki :DD
Onks se silti paha jos vähän paljon muistelee kaikkee mitä tehtiin sillon joskus? Ja tää ajattelu alko sen jälkeen kun käytiin tupakilla ja puhuttii puol tuntii kaikkee, se päästi mut sen lähelle siis sillee että se näytti kännykästä pari juttuu, olin iha varma että se antaa sen kännykän mun kätee ja kilsanpääs katon niit juttui mut ei ku sekäski tulla iha viereen. Oon oikeesti iha hömppä ääliö lapsellinen yli-innoitsija kaikesta :D mutta siis ! se tuntu oikeesti tosi oudolta ja jännältä sillä vihataan toisiamme silleen, koska mä tein mitä tein ja se teki mitä teki, mut mä siis oikeesti murskasin sen pallit ja pahasti yhellä jutulla. Oikeesti en ois saanu sanoo mitään mutta en mä voinu tukahuttaa itteeni siihen särkyyn mikä siit salailust tuli, mieluummin uhrasin "ystävyydemme" ja sain mielen rauhan.
"All of the things that I want to say
Just aren't coming out right
I'm tripping inwards
You got my head spinning
I don't know where to go from here"
"There is no one else
Who can take your place
This time you burn me with your eyes
You see past all the lies
You take it all away
I've seen it all
And it's never enough
It keeps leaving me needing you"
Jos en ois koskaa katkassu viimestä tikkiä, olisin vielki kii, siinä kaikessa.
sunnuntaina, lokakuuta 2
Kuveja
Ajattelin esitellä kuvamuodossa mun pientä elämää: kuvat on hienossa järjestyksessä ja espanjakuvat jäi kokonaan pois! niistä sit joku hienompi kollaasi maeby jokupäivä ! ((: ps kuvat näyttää olevan myös ihan miten sattuu mutta ihan sama :D ei jaksa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)