Cry a Lot

Mulla tuli yhtäkkiä ihan hirvee ikävä yhtä ihmistä jonka kaa pilasin välit. Tai en oikein tiedä en uskalla puhua sille missään mitään vaikka tajusin hetki sitte miten kauhee kaipuu mul on. Se oli mun eka paras ystäväpoika eron jälkeen ja niin no eipä siinä.

Mietin sitä miks ei voinu alunperinki pitää turpaansa kiinni ihastumisesta, ku pilas sitte vaan sillä kaiken ku ei koskaan ite ottanu omasta päästään selvää. Nyt ei sit voi muutaku syyttää itteesä että pilas kaiken, satutti toista ihan turhaan.

Mä Rakastan itkee, koska se helpottaa niin paljon. Vaikka mun tapana on patouttaa mun tunteet ensin monta viikkoo ja sitte vasta itken, parantumaton tapa. Sit ku tapahtuu jtn pientä ni otan sen yli raskaasti kaiken sen muun surun ja paskan kanssa mitä on tapahtunu sitä ennen. Joskus enemmän joskus vähemmän.

Tällä hetkellä mua ärsyttää ja itkettää toi biisi, toi mun kaveri ja yks jätkä josta oon kiinnostunu ihan mielettömästi< ihan tyhmää! en halua että tää menis näin -.- En voi olla niin teini että ihastun tuohon mutta ei sille nyt voi taas mitään. DAA

Mua vituttaa kertoo kellekkään mun pahasta olosta koska musta tuntuu että kaikki on vaan sillee "joo""niin" ÖÖÖ ja mitähän ton pitäis auttaa?

Kerran kävi kuraattoril puhuus ja sanoin sille että olin vasta eronnu (hei moi oon 18 ja tapan itteni ku mun poikakaveri jätti mut?!?!??!?!) No sehä ei sitte kuunnellu mun muita juttuja yhtään käski hommata uuden miehen jne. Vaikka mulla oli sille ehkä pikkasen tärkeempääki asiaa ku joku ero huonontuneesta parisuhteesta?! Siis tollon mietin miten voisin vetää yliannostuksen tai jtn mahollisimman helppoo että pääsisin pois. Joo tää kuraattori autto ihan vitusti mua sillo mmmm-m sen elämänohjeet ainaisesta parittelusta oli kyllä niin auttavaa ku ei ees sillon jätkät jaksanu kiinnostaa :D Ei terve.

Mieluummi oisin kertonu mun kavereille mut ei tulis mieleenkää kertoo tommosesta kellekkää, sanoo kaverille mul on ihan vitun paska elämä, nii joo ja sä oot osa sitä.
Menin sit tosiaa juttelee aikuselle ammatti-ihmiselle enkä saanu minkäännäköstä helpotusta mun oloon. Mut selvisin siit paskavaiheesta hyvin ja oon nyt onnellinen (:

hihhii pienetki ilot kannattaa ottaa huomioon ja joka sekuntti on elämisen arvonen. Vaikka ois maailman paskin päivä, kaikki ois perseestä ja itkettää,ärsyttää,kiukuttaa ni silti sä et saa hetkeekään takasi, ni miks ei nauttis jokatapaukses.
Nii tai jos sun aika menee suurimmaks osaks pahantuulisuuteen ni suosittelen peiliin kattomista ja itteesä niskasta kii ottamisesta, sillä haluutko oikeesti tuhlata sun elämääs turhanpäiväseen.

Meitsiki masenteli aikasa jne elämä oli surkeinta! haluan pois oli aina ekana mielessä. Mut sitte jostain kajasti onnellisuuden valo ja se ei muute todellakaa ollu kukaan ihminen eikä varsinkaa mikää jätkä!, se vaa pomppas jostain ku alko ajattelee positiivisesti ja otti hetkestä kiinni eikä tuhlannu aikaansa turhaan kiukutteluun ja yksin maleskeluun.

Yksinään oleminenki on muute tärkeintä ikinä! Mun on ainaki ihan pakko saaha olla kerran kaks viikossa yksin että en oo ihan hermoraunio.

Mut plääh väsyneen puheita igen

BAILABAILA sänky kutsuu nukkujaa! öitä babys (;