Mua ottaa aivoon semmoset ihmiset jotka suuttuu muitten mielipiteitten takii ja ottaa nokkiisa jos sanot vastaan. Mikä semmonen kaveri on joka suuttuu jokasest sun virheliikkeestä ja sanomisesta. Ja kaikki pitäis tehä just niinku se sanoo. Toisaalta voin sanoo että oon ite niin heikko että oon eläny parin tommosen ihmisen kanssa aika kauanki, en vaa saa sanottua mitää vastaan. Mut siin vaihees se menee mul yli ku mua käytetää silmittömästi hyväksi, tottakai en oo nyt nii sinisilmäne että maksaisin ja tekisin just niinku joku sanoo, mut siis se että ku oon niin kiltti ihminen ni sit sitä käytetää moneski asias. En haluu pahottaa kenenkää mieltä ja tahon et kaikil ois hyvä olla. Sit oonki aika perkeleen kaks naamanen. Onks se sit hyväntahon jakamist?
Ei niiin todellakaan. En mä kenenkää henk. koht. juttui kellekkää kerro tai mitää mut puhun seläntakana ku en saa sanottuu ihmiselle suoraa. Mut toisaalta pitäis tajuta että ystävyyttä ei ansaita pompottamalla.
Seki on tosi ihmeellistä että jos kerran ootki jonku toisen kaa ja sul on kivaa, ni tää ko minäminä ihminen suuttu sulle siitä. Onks siin sit mitään järkee?
Sit woow se ku meet KERRAN suuttuun ni sulle nauretaan tai sit sitä sun oloo vähätellää iha täysin. Tän toisen ihmisen ongelmat menee aina kaiken eelle, sillo ku sun tekis mieli itkee ja huutaa tää tyyppi alkaa selittää sulle jotai niiiiin vakavaa nyyh jolle mun tekis oikeesti mieli nauraa, mut sit ku kerron osan mun ongelmast ni ollaa sillee voi ei kyl sä selviit. Ai kiitti avusta "ystävä"
Mun tapaukses ystävyyttä pidetään liianki itsestään selvyytenä, mun mielestä ystävyyttä ei oo edellämainitut asiat tai se että sua pietää alempiarvosena.
Onks semmosii ihmisii enää ees olemassa jotka ei ajattele pelkästään itteesä ja omaa parastaan, onks tää maailma menny siihe että jos et oo minäminäminä ni sä et selvii?
ihmiset vois kattoo itteesä aika pirusti peilii ja miettii kuin monta ihmistä on elämänsä aikana lytänny.
Mä oon ite montaki varmasti. Yhen voin sanoo varmaksi, se oli mun paraskaveri ainut ihminen täs maailmas joka jakso mua koko ajan ymmärs mua osas auttaa ja kuunteli. Mä lyttäsin sen pilasin mun elämäni rakkauden sil että ajattelin vaa itteeni ja miten minä oon paras ja ihana mä en tarvii ketää.
Sen jälkee en ookkaa päästäny ketään mun sydämmeen, enkä tuu päästään ikuisuuteen. Mul on tasan yks jolle kerron kaiken ja sillekkään en enää koska mun ongelmat on taas kasautunu nii järkytäväks läjäks mun sydämeen. Tekis mieli vaa nukkuu nukkuu ja nukkuu. Oon tosi surullinen siit että oon hukannu itteni.
On toinenki ihminen jonka lyttäämällä lyttäsin joka lopulta lyttäs mut ku mun piti saada päättää kaikesta ja mä olin aina oikeessa sain kiukutella aina ku mä halusin, tehä mitä vaa. Onneks tä ihmine sit tiputti mut aika rytinäl maanpinnalle kakskertaa, Jättämällä mut. Kadun sitä vieläki miks olin semmonen, ku en oikeesti oo.
Kenpä tietäis.
Oikeestaa se ihminen tiputtaa mua koko ajan syvemmälle kuoppaan, mut tää johtuu iha minusta ku annan koko ajan anteeks ja teen niinku se tahtoo. Kai mä yritän hyvittää kaiken mitä mä tein. tai sit vaan rakastan sitä niin paljon etten vaa pysty päästään irti. Tai sit oon yksinkertasesti heikompi ku heikko.
mm mut se on mun ongelma (: i know!
Rakastan joulua, onneks se on just kohta jee ja saa viettää superlaadukasta aikaa ihanimpien ihmisten kans.
älä itke suihkussa ettei lattiakastu, hymyile niin että kaikki luulee että sulla on kaikki okei
marinami is cute ja kuitkuitkuittaa !
ps ihaninta joulua <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
tell me babys!