Love me love me

hmm mul oli viel vähä aika sitte ihan huippu inspiraatio teksti tänne mut oon unohtanu sen. Se oli muistaakseni jotenki siit miten sekava tää maailma ja elämä on, oikeesti kaikki on perseestä mutta jostain löytyy enemmän paljo positiivisia juttuja ku toisesta.
Esim. rakkaus se on kivun ja tuskan takana tai rakastamisen jälkeen tulee tuska-aalto, onko se sen arvosta? Ja mikä on sitä rakkautta? Joissakin asioissa se on itsestäänselvyys, mis vaihees on oikein sanoo sille rakkaalleen "hei muru mä rakastan sua`"?

Itse menin sanoo mun jätkäkaverille parin kuukauden seurustelun jälkeen rakastan sua mutta en oo vieläkään varma siitä että tarkotinko sitä? No sepä sano ite sen jo parin viikon seurustelun jälkeen ja pyys mua ittensä kans yhteen parin PÄIVÄN _tietämisen_ jälkeen. mut heeei oltii 15kesäsii sillo! iha ymmärrettävää, silloha otti semmosia kuvia mis kaula täynnä fritsuja onessaa kaulapitkäl sit siin jee ihQ :D

Nyt kun ei enää seurustella ollaan oltu kavereita pari kuukautta meinaan sanoo sille välillä että rakastan sitä, mut luulen että se johtuu vaan siitä että oon hellyydenkipee ja se on niin läheinen mulle.
Jep kärsin välillä nykyään tunnekriiseistä sitä kohtaan, välillä haluun sen takas välil en, mut suurimmaks osaks en koska meijän välit on parhaat just näin! Ja Oon iha varma että nää mun "tunteet" sitä kohtaan on vaa sitä että haluan jonku kainaloon ja olla vaan, alkaa ottaa tää sinkkuus aivoon ihan sikana.

plääh mut mietin edelleen rakastinko sitä oikeesti missään välissä? sanoin rakastavani ja luulin rakastavani mutta mitä oikeesti on se oikee RAKKAUS mistä kaikki hehkuttaa. kysympä vaan.

"kipua sitä siedän tiedän sen"

Onneks maailma ja elämä ei oo oikeesti nii kauheeta paskaa mitä sitä luulee, löydän munki elämästä ihan sairaana positiivisia juttuja vaikka välillä tuntuu mul ei oo ketään ei mitään. voin sanoo että tykkään mun elämästä hurjana. Kesäloma on ollu perseestä sen voin myöntää ja että nyt kesällä oon ollu tunnekriiseissä enemmän ku koskaan ennen, mul oli huippujätkä josta ties että se ois rakastanu mua aidosti ja ihanasti mutta menin munaan sen sanomalla etten pysty. Mmm no sitte menin pilaan sen kaa kaverisuhteenki heh noooh elämä antaa elämä ottaa sil ei vaa voi mitää, se pitää koittaa hyväksyä.

Ja sellasia ihmisiä mä en ymmärrä joilla on vittu ihan kaikki aina päi vittua esim mun tutuista yks on semmonen että se itkee joka vitun asiasta -.- ! vois opetella ajatteleen positiivisesti, mä ainaki oon onnellinen siitä että mul on koti ja perhe ja opiskelupaikka ja ruokaa ja kavereita ja siis siitä mitä mulla on , joo mul ei oo mitää supermega autoo, poikaystävää, parastakaveria, huippumuotivaatteita jne SO WHAT ?! vittu jos mul ei oo ni sitte ei oo. Ja ainaha saa unelmoida ja joo poikaystävä ois kiva mut se tulee sitte vastaa ku tulee, en jaksa ettii mitää. Parhaankaverin korvaa sil et puhuu toisel ihmiselle toista ja toisel toista jos ei oo yhtä ihmistä mille voi kaiken jakaa. muu tuosta listasta onki sit nii turhanpäivästä ei ne mun persoonaa ja minäkuvaa hirveesti hajota.

Oon varmaa pistäny itteni ristii tos monessaki asiassa mutta ihan sama, pälätimpä ny sydeämmeni pohjasta jotain turhanpäivästä ja uskompa ettei tätä ees kukaan lue (: no käytänki tätä vähä niinku tunteidepurku paikkana :D

YEAH meitsi KUITTAA