Kuulkaas !
Nyt minä aion lopettaa tupakoinnin.
Olen siis polttanut yli kuusi vuotta, ja vihdoin näin "aikuisena" minulle tuli sellainen että perkele nyt sen on loputtava ennen ku se jatkuu! Oikeesti mun rakas sai tän lopettamis ajatuksen mun päähän, ensin haukuin sen pystyy et vitut sä mitää lopettaan pysty, koska pelko siitä että toinen lopettaa ja joutuu itekki lopettaan, oli suuri.
Mikä siinä lopettamisessa pelottaa? no mua pelottaa se että millä tavalla mun elimistö reagoi, ja lihonko kuin hirveesti, oonko koko aja ku perseelle ammuttu karhu, alanko syömään tuplasti enemmän ?
No eihän sitä voi tietää ennen ku lähtee kokeilee.
Tiesittekö että tupakka vaurioittaa oikeesti joka ikistä kolkkaa susta? Mä en nimittäi tienny että tupakka aiheuttaa luun haurastumista! siis oikeesti! Kaiken tän infon mitä oon tähän mennessä saanu tosta tosi hyvästä kirjasta (pysy nuorena - elä kauemmin, tyttöjen ja naisten tupakkatietokirja)oksettaa mua. Siis kuin mä voin vetää semmosta myrkkypaskaa itteni täyteen? Nuorenahan sitä aatteli et no ei se ny paha oo ku mää vaa jotai 20savuketta viikossa, vaa nii jo pelkästää se et vetää 7 savuketta kuukaudessa voi aiheuttaa riippuvuuden! käsittämätöntä! Niin kyllähän sitä yläasteella niillä tupakkavalistus tunneilla sanottii et jo ekasta voi jäähä koukkuu, JA PASKAT sitä ajatteli sillon.
Nyt ku oon tietonen enemmän tupakan haittavaikutuksista muhun, ympärillä oleviin ihmisiin ja eläimiin ni mua ahistaa ihan törkeesti, pelkästää siin tupakan savussa on mitä siis ei vejetä keuhkoihin on tosi paljo kaikkee paskaa mikä vaurioittaa niin monia ja monella tavalla ! niin siis tupakkahan vaurioittaa kaikkia.
Oon kyllä todellakin tyytyväinen siihen että ne askit jossa oli 10kpl tupakkaa poistettii markkinoilta, ja oon supermega puolesta että vihreetupakka vedetään myös pois markkinoilta!
Tiesittekö että menttooli savukkeessa puuduttaa kurkunpään limakalvoja joten nuorten on siten helpompi opetella tupakanpolttaminen. Ja ku on näitä makutupakkeja ni kun niitä alkaa polttamaan ekoina tupakkeina jää tupakasta semmonen enemmän nam mielikuva ku mitä jos vetäs suoraa punasta mallua. Niin ja hyi jos tupakassa on kaakaota ni se kaakao laajentaa keuhkoputkia ja sillon menee enemmän tupakansavua ja tervaa keuhkoihin :(
Omasta kokemuksesta voin kertoa että on surkeeta olla tupakoitsija. Aloitin yhdeksännellä luokalla polttamaan sen takia kun ajattelin että pääsen piireihin, no hetken aikaahan ne yläaste piirit kesti, ei ne enää yläasteen jälkee oo mitään, ja nikotiinikoukussa oltiin jo. Silti olen ollut muutaman viikon polttamatta tupakoimisen aikana, koska on ollut ns pakko, esim ripareilla isosena ollessa. Siinä oli monella nuorella ihmetys huipussaa kuin mä muka pystyin olee viikon polttamatta, ku heillä se tuntu olevan niin karmaiseva asia. Mutta niin pänsärky lähtee sillä ettei ajattele sitä ja tekee kaikkea muuta ku ajattelee et vittu mulla on niksat apua kuolen pakko saaha tupakkaa
Oon kuullu monenlaisista lopettamistavoista ja lähden testaamaan niitä, samaan aikaan kun rakkaani 1.1.2013.
Olen siis vähentänyt ja vähennän koko ajan lisää "alustan" tätä lopettamista jo valmiiksi. Jep moni voi olla sitä mieltä että paskat tolla tavalla lopettaan pysty, mut tää tuntuu mulle tällä hetkellä parhaimmalta. Lukee tuota kirjaa ja polttaa viel siinä samalla koska joka kerta kun saan enemmän tietoa tupakasta joka kerta mua oksettaa enemmän ja enemmän ja jossain vaiheessa vaikka edelleen tupakoin muutaman savukkeen päivässä tajuan oikeasti sen mitä paskaa se on, ja mitä se tekee sulle.
Mulla on siis ideana kirjottaa jokapäivä/jokaviikko mun tupakanlopettamis prosessista tänne, peittelemättä mitään.
Eipä mulla tällä erää muuta <; terveempää elämää kohti !
tiistaina, joulukuuta 4
sunnuntai, syyskuuta 2
Happy enough
Voiko ihminen olla täysin tyytyväinen parisuhteeseensa jos menee pettämään? Kaikissa suhteissahan on joku joka mättää aika ajoin mutta mikä saa ihmisen siihen tilaan että menee ja pettää, loukkaa toista ihmistä sydäntä särkevästi.
En ole itse koskaan kokenut tätä petetyksi tulemista, kai. Enkä kyllä halua tulla koskaan kokemaankaan. Mutta siis haluaako sitä sitten niin paljon sitä toista naista/miestä että menee sen tekemään? vai onko oma parisuhde jo sen verran paskaa, että tekee sen vain siksi että pääsisi siitä eroon? vai onko se vaan sitä mielenkiintoa, tää on siistiä ku tää on kiellettyä? no en usko että se on enää siinä vaiheessa siistiä kun herää todellisuuteen, kuin perkeleesti sä oot sitä rakastasi mennyt loukkaamaan. Antaisitko itse ikinä anteeksi? moni miettii, mutta sitäkään on vaikee mennä sanomaan ellei sitä itse koe, en todellakaan toivo että kenelläkään koskaan tulisi sellaista parisuhetta, että joutuis tuon kokemaan.
"mä olin ihan pelti kii, oikeesti anteeks en tajunnu mitä tein", selitys? ja eikö se niin mee että kännissä sitä justa sanotaa mitä oikeesti ajatellaan? no empä kyllä menis tuota vannomaan :D
Pahintahan on se että menee tekemään sen monta kertaa olokoo sitte kännissä tai ei, mut onko se sit paha jos käy vaa panemasa kerran kuussa jottai toista? ja onko sillä eroa että käykö painamassa samaa vai aina vaan eriä? mmm kyl siin taitaa joku kiinnostus olla alla jos aina samaa käy.
Raukkamaista kai se on jos ei pysty kertomaan sille kumppanilleen mitä tuli viime lauantaina tehtyä. Mutta toisaalta haluaisitko itse tietää että miehesi/naisesi sua pettää? tai petti kerran?
Missä menee pettämisen raja. Siitäkin ollaan taas niin montaa mieltä. Joittenkin mielestä pelkästään toisen sukupuolenedustajan koskeminen on jo rangaistavateko, toisten mielestä yhdyntä on vasta se missä menee raja ja toiset antaa jopa toiseen rakastumisen anteeksi. Ihmisluonto on kyllä todella jännä, loppujen lopuksi ollaan kaikki todella samanlaisia, halutaan tulla rakastetuksi ja rakastaa, mut ei kaikki sitä osaa ja kaikki ei sitä saa. Mutta miksi? Jokainen on silti täydellinen omana itsenään. Onko puheet siitä oikeasta totta ja kuinka sen oikean oikein löytää?
Siis en mä tätä shaibaa kirjota siks että oisin menny tekeen jotain tai mun kulta ois menny tekeen jotain, tuli vaan mieleen kun muisteli mennyttä.
Mutta niin mä löysin sen oikean, kun en sitä etsinyt. Mulla meni ensinnäki yli 1 ja puol vuotta että pääsin mun ensirakkaasta yli! Ajattelin ennen että vittu oon nössö akka, miten voi olla pääsemättä yli !? sillä on jo nainen ja mä vaan riudun itsesäälissä jne. noooh sitte mä kai vähä ryhistyin ja aloin etsimään uutta rakkauspakkausta, eipä siitäkään tullut mitään. Sitten yhtenä kauniina päivänä mä lakkasin etsimästä, en päättäny sitä niin vaan kävi ja kappas mitä sillä viikolla sitten tapahtui, tapasin tämän meijän baariin DJ:n, josta todellakin ajattelin ensin että huoh mikä pintaliitäjä, salee vitusti muijia ja kaikkia käy vähä yntcyntc. Mut ei tutustuttii "ei helevetti oikeesti mikä mies! tästä tulee mun seuraava paraskaveripoika" en ees halunnu koko jätkästä mitään, hengailtiin vaa porukalla ja plaaplaaplaa, mutta sitten sateenkaaren pää osotti tätä miestä ja niin siinä kävi, facestatus muuttu sinkusta kertaheitolla loppuelämäksi seurustelee.
Voin kertoa, etten ole koskaan ikinä ollut näin onnellinen ja rakastunut.
Musta on niin hauskaa lukee nää mun tekstit aina alusta loppuu sen jälkee ku oon kirjottanu :D pettämisestä tosirakkauteen! no käy se niinki, ei täs tartte ollakkaa mitää logiikkaa, niinku ei elämässä yleensäkkään.
pus, Marinami
keskiviikkona, heinäkuuta 18
elämä on vaikeaa kun siitä tekee vaikeaa
Plaah !
Oon miettiny että pitäis alottaa joku urheilulaji tai jtn että sais tätä massaa pienemmäksi. Mutta aina keksii jotai muuta ku lenkille lähtö tai punttisalille meno jne. Kuin vaikeeta oikeesti voi olla alottaa terveempi elämä?
Mullakaa oo muuta ku aikaa, en oo misää koulusa, enkä vielä töissäkää ja jätkäkaveriki meni armeijaa. Eli siis mikä mua estää?
Vihdoin oon tajunnu sen että hei en jaksa juosta 5metriä ja hengästyn peruskävelystäki heleposti, nukun huonosti yöllä ja sitte nukun pitkään kun ei oo yöllä saanu nukutuksi.
Joo siis määhän oon päättäny miljoona kertaa NYT! mä alan lenkkeilee ja jumppaan jajajaja nii no se on kestäny pari päivää tai viikon. Tiiän kaikenmaailman neuvot, miten kannattaa aloittaa liikunta jne, rauhallisesti pienin askelin. Ja sit puhutaa ettei syömättä olemalla laihu, ai ei vai? itelläni kappas vaa lähti sillon joskus -07 muutama kilo ihan syömättä, no okei sillon mää liikuinki, nyt en oo muutamaa vuotee oikeesti tehny mitää, kerran vuojessa käyny vaeltaa? seki ois voinu olla vielä kivempa jos ois parempi kunto?
Paraneeko kunto kun lopettaa tupakanpolton? nii toiset sanoo että lihoo, ku korvaa sen tupakan syömisellä, Toiset kertoo laihtuneensa kun korvaa tupakan painojennostolla jne. Eihä se auttas ku kokeilla näitä kaikkia ja sitte tulla kovana päteen tänne miten meitsi tietää omasta kokemuksesta.
Siinä mä oon aivan varma, että mua ei todellakaa saa mukaa mihinkää dieettiohjelmaa, uhastaki söisin enemmän jne olisin paska :D
Jotai positiivista ! Mää liikun kävellen ja pyörällä, ja tää on niinku parii vuotee aika harvinaista, nyt vaa vituttaa kävellä ku muutama kilsaki tuntuu jo paskalta keuhkoihin ja muualle. Niin lopeta se tupakointi sul ois paljo parempi olo jnejnejne joojoo sitte kun oikeesti haluun, oon niin heikko sielu ettei se tapahu ihan tosta noin vaa taikasauvan iskusta. Ehkä me sitte Mikkomurun kaa yhesä ku se tulee armeijasta jne, tehää semmonen kunnon omanelämän remontti.
Tottahan se on että kun pikkuhiljaa muuttaa elämäänsä se ei tunnu niin pahalta ja se on paljon helpompaa ja pysyy se paremman elämän olon ulkonäön saamisprosessi pitempää , ku se että mun tapaan alotan hurjana ja menee pari päivää ku en enää jaksakkaa, mää sitte huomenna.
Ärsyttää kun koittaa kertoo jollekki tästä oman kehon ahistuksesta ni kaikki on aina silleen eikä mitäää sullahan on hyvä kroppa lässynlää, hei silmistä näkee totuuden :D mutta ei se mittää, tiedostan itse ongelmani ni eipä siinä jos muut on muka sitä mieltä että oon upee. Oon siis omasta mielestäniki upee todellaki persoonana, mut tää liikaläski lähtee kävelee, jouluksi oon ainaki 5kiloo kevyempi :D eihä se palijo oo mutta pysyvämpää, ku se että jumalaton rääkki ja 30kiloo puolee vuotee - normalisoimpa täsä elämäni jaa kappas +40kiloo.
Mutta sepä siitä sitten yhyy en oo läski :D
Oikeestihan mua ahistaa se että ku mun rakas on armeijassa ja nähää hädintuskin kerran viikossa, pahinta kaikista KOLMEE VIIKKOO KII HETI ALUSA? onkohan se iha tarkotus että tyttöystäviä kiduttamalla kidutettaan. Siis eihä niillä miehillä ikävä oo tai mtn :D mut niil on hei tekemistä siel koko aja, tää pari viikkoo on varmaa tuntunu Mikosta parilta päivältä ku mulle taas tuntuu et ei olla nähty kuukautee !
Onneks puolvuotta on lyhyt aika (:
sunnuntai, huhtikuuta 15
Paratiisi
Tulin ajatelleeksi pitäisikö jokaista maailman surullista juttua surra?
Onko se väärin olla onnellinen ja pitää hauskaa kun muualla maailmassa on kaikki ihan surkeiten ikinä?
Mulla on joskus semmonen olo etten sais olla onnellinen kun johonkin muuhun sattuu, mut mitä mä silläkään voittaisin. Sitten kun oon itse surullinen mietin että miks mä masentelen kun maailmassa on paljon pahempiakin suruja ku mun joku ikävä ja pelko. Toisaalta kun ajattelen että ei mun asiat niin huonosti oo ku jollain muulla se helpottaa oloo, onko sekään sit hienoo kun tyydyttää omia ongelmiaan muitten ongelmilla.
Sit seki on mahtavaa et voi verrata itteesä muihin, en mä oo nii lihava ku toi naapurin Ernesti! Millonkohan sitä osais ajatella yksin itseensä ilman ärsykkeitä.
Tottakai mä saan olla surullinen mun pikkuongelmista, tottakai mä saan olla onnellinen, sitten taas alkaa miettii kuin itsekäs sä oot ku ajattelet ittees, etkä huomaa muiden ongelmia. Eihän se sitä tietysti tarkota ettei huomais maailman ongelmia vaikka itse oiski onnellinen ja pitäis hauskaa.
"luonnos 18.9.2011" - En tajuu miks en oo julkassu tätä maybe jääny kesken tai tietokone jumittanu mut ah meitsi ja nytpä on julkastu.
Onko se väärin olla onnellinen ja pitää hauskaa kun muualla maailmassa on kaikki ihan surkeiten ikinä?
Mulla on joskus semmonen olo etten sais olla onnellinen kun johonkin muuhun sattuu, mut mitä mä silläkään voittaisin. Sitten kun oon itse surullinen mietin että miks mä masentelen kun maailmassa on paljon pahempiakin suruja ku mun joku ikävä ja pelko. Toisaalta kun ajattelen että ei mun asiat niin huonosti oo ku jollain muulla se helpottaa oloo, onko sekään sit hienoo kun tyydyttää omia ongelmiaan muitten ongelmilla.
Sit seki on mahtavaa et voi verrata itteesä muihin, en mä oo nii lihava ku toi naapurin Ernesti! Millonkohan sitä osais ajatella yksin itseensä ilman ärsykkeitä.
Tottakai mä saan olla surullinen mun pikkuongelmista, tottakai mä saan olla onnellinen, sitten taas alkaa miettii kuin itsekäs sä oot ku ajattelet ittees, etkä huomaa muiden ongelmia. Eihän se sitä tietysti tarkota ettei huomais maailman ongelmia vaikka itse oiski onnellinen ja pitäis hauskaa.
"luonnos 18.9.2011" - En tajuu miks en oo julkassu tätä maybe jääny kesken tai tietokone jumittanu mut ah meitsi ja nytpä on julkastu.
Tilaa:
Kommentit (Atom)