elämä on vaikeaa kun siitä tekee vaikeaa

Plaah ! Oon miettiny että pitäis alottaa joku urheilulaji tai jtn että sais tätä massaa pienemmäksi. Mutta aina keksii jotai muuta ku lenkille lähtö tai punttisalille meno jne. Kuin vaikeeta oikeesti voi olla alottaa terveempi elämä? Mullakaa oo muuta ku aikaa, en oo misää koulusa, enkä vielä töissäkää ja jätkäkaveriki meni armeijaa. Eli siis mikä mua estää? Vihdoin oon tajunnu sen että hei en jaksa juosta 5metriä ja hengästyn peruskävelystäki heleposti, nukun huonosti yöllä ja sitte nukun pitkään kun ei oo yöllä saanu nukutuksi. Joo siis määhän oon päättäny miljoona kertaa NYT! mä alan lenkkeilee ja jumppaan jajajaja nii no se on kestäny pari päivää tai viikon. Tiiän kaikenmaailman neuvot, miten kannattaa aloittaa liikunta jne, rauhallisesti pienin askelin. Ja sit puhutaa ettei syömättä olemalla laihu, ai ei vai? itelläni kappas vaa lähti sillon joskus -07 muutama kilo ihan syömättä, no okei sillon mää liikuinki, nyt en oo muutamaa vuotee oikeesti tehny mitää, kerran vuojessa käyny vaeltaa? seki ois voinu olla vielä kivempa jos ois parempi kunto? Paraneeko kunto kun lopettaa tupakanpolton? nii toiset sanoo että lihoo, ku korvaa sen tupakan syömisellä, Toiset kertoo laihtuneensa kun korvaa tupakan painojennostolla jne. Eihä se auttas ku kokeilla näitä kaikkia ja sitte tulla kovana päteen tänne miten meitsi tietää omasta kokemuksesta. Siinä mä oon aivan varma, että mua ei todellakaa saa mukaa mihinkää dieettiohjelmaa, uhastaki söisin enemmän jne olisin paska :D Jotai positiivista ! Mää liikun kävellen ja pyörällä, ja tää on niinku parii vuotee aika harvinaista, nyt vaa vituttaa kävellä ku muutama kilsaki tuntuu jo paskalta keuhkoihin ja muualle. Niin lopeta se tupakointi sul ois paljo parempi olo jnejnejne joojoo sitte kun oikeesti haluun, oon niin heikko sielu ettei se tapahu ihan tosta noin vaa taikasauvan iskusta. Ehkä me sitte Mikkomurun kaa yhesä ku se tulee armeijasta jne, tehää semmonen kunnon omanelämän remontti. Tottahan se on että kun pikkuhiljaa muuttaa elämäänsä se ei tunnu niin pahalta ja se on paljon helpompaa ja pysyy se paremman elämän olon ulkonäön saamisprosessi pitempää , ku se että mun tapaan alotan hurjana ja menee pari päivää ku en enää jaksakkaa, mää sitte huomenna. Ärsyttää kun koittaa kertoo jollekki tästä oman kehon ahistuksesta ni kaikki on aina silleen eikä mitäää sullahan on hyvä kroppa lässynlää, hei silmistä näkee totuuden :D mutta ei se mittää, tiedostan itse ongelmani ni eipä siinä jos muut on muka sitä mieltä että oon upee. Oon siis omasta mielestäniki upee todellaki persoonana, mut tää liikaläski lähtee kävelee, jouluksi oon ainaki 5kiloo kevyempi :D eihä se palijo oo mutta pysyvämpää, ku se että jumalaton rääkki ja 30kiloo puolee vuotee - normalisoimpa täsä elämäni jaa kappas +40kiloo. Mutta sepä siitä sitten yhyy en oo läski :D Oikeestihan mua ahistaa se että ku mun rakas on armeijassa ja nähää hädintuskin kerran viikossa, pahinta kaikista KOLMEE VIIKKOO KII HETI ALUSA? onkohan se iha tarkotus että tyttöystäviä kiduttamalla kidutettaan. Siis eihä niillä miehillä ikävä oo tai mtn :D mut niil on hei tekemistä siel koko aja, tää pari viikkoo on varmaa tuntunu Mikosta parilta päivältä ku mulle taas tuntuu et ei olla nähty kuukautee ! Onneks puolvuotta on lyhyt aika (: