Anteeksi! en oo elämältäni kerenny kirjotteleen :D
Vihdoin ja viimein on rakkaan kinkut ohitte! huomenna taas näkee ja voi että, jännittää kyllä! siis tän tupakan takia. Joo ylitse oon päässy im so free! Kun siis;
Oltii tyttöjen kanssa lauantaina baarissa, jännitin etukäteen jo viikon että miten mää perkele voin mitenkää selevitä baari-illasta, KUSKINA iliman tupakkia? no en piip mitenkää!!! No koitti lauantai, istuttii iltaa ja ei siin vähä ehkä teki mieli röökiä mut ei ees sillee että mun ois tarvinnu sanoo sitä ääneen, mietin vain jos polttaisin olisin nyt tupakilla, nyt tupakilla, sitten tupakilla... Päästii baarii, tytöille juomaa tiskii ja bailaamaa! Tanssiessahan tulee hiki jos ei vaa vähä pyllyä sheikkaa, onhan tukka hyvin? JA mentiin sit ulos, eka olin sillee että eiiiiii tupakkaterassille eeeeiii, mutta mentiin sit suuremman kannattajajoukon painostamana. Siellä sitte höh tältäkö tää vaa tuntuu? ei niin miltään. Tupakka HAISEE! hyrr tuli vilu ja takas bailaa. En KOKO ILTANA kaivannut tupakkaa, en kertaakaa, turhaan jännitin sekuntiakaa.
Mut niin palataan tähän jännitykseen nähä kulta; me ollaa tupakoiva pariskunta? siis oltiin. eiku? on hassua mennä tilanteisiin tupakoimattomana, kun kaiken on tullut kokeneeksi tupakoijana. Voin vaa kuvitella miten kaikki maistuu sielläki paremmalta, oi LOHTA ! oispa..... Namnam. Ja siis kyllä en ole nähnyt rakastani (thänks tu armeija) 1.1.2013 kello jostai illasta eteenpäin. Eli ei olla nähty toisiimme tupakoimattomina :'> HIIIIH
On niin mahtavaa huomata miten ylpeitä ihmiset on kun on saanu lopetettua tupakanpolton, kaikista tärkeimpänä tottakai kuinka ylpee meikä ite on itestää! (: Kaikki sanoo sitä kuin vaikeeta se on, ei siihen jokanen pystykkää. Mut mä oon sitä mieltä että lopettaa pystyy kuka vaan, jos on kerran pystyny alottaanki, olihan se vaan aika kuraa kun ekan kerran meni maistamaan.
Mun kohdalla lopettaminen oli niin helppoa, että mua oikeesti naurattaa kaikki mun uskomukset siitä kuinka tuun kärsiin ja himoitseen tupakkaa vielä 50v mummona, se ja se päivä on pahin, sillon ja sillon tekee mieli tupakkia, lihot tosi paljon JNE! Mä voin sanoo että kilookaan ei oo tullu lisää, nautin liikunnasta ihan eritavalla kuin koskaan ennen, mun hampaat ei oo täynnä keltasia viiruja, hengitys kulkee, oon tyytyväinen itseeni, rakastan elämää! - ei toi kaikki iha tupakoinninlopettamisesta lopu, tai sitten johtuu. En voi sitä millään ilveellä todistaa, mut en oo koskaa hymyilly niin leveesti ku silloin ku vihdoin pystyin sanomaan minä olen vapaa.
En edes himoitse sitä yhtä savuketta silloin tällöin. Minä pääsin irti aivopesusta, minä en vain lopettanut tupakointia, tuhosin päässäni oleilleen tupakkahirviön jonka mukana pikkuhiljaa kuihtuu pois vatsasta nikotiinihirviö!
MINÄ OLEN VOITTAJA !
ps. ihan oikeesti tää ei oo mitää pilvilinnahumputusta, vaan ihan totista totta, en himoitse tupakkaa, ajattelen kylläkin mutta vain sillätavalla että tässätilanteessa olisin tupakoitsijana tupakoinut, en silleen että, "voi yhyy nyt olisin tupakoitsijana polttanut, harmi kun en enää polta". Mä en jää MISTÄÄN PAITSI.
Sulle ois haaste mun blogissa! :)
VastaaPoista