Tupakoimaton.

Kirjasta jälellä jotai vajaa 10sivua, ja joo kyllä olen täysin vakuuttunut siitä että en tarvitse tupakkaa yhtään mihinkään. OLENVAPAA! voin vihdoin sanoa minä en polta enää koskaan !

Siis joo välillä tulee semmosia kauheita pistoja POLTA ! mutta se on vaa päänsisästä paskaa, jota se pikku nikotiinihirviö mulle koittaa syöttää. En voi sanoa vielä että oon täysin irti, toisaalta voin, mutta viel pari viikkoo ni nikotiini on poistunu mun elimistöstä. Mutta tosiaan sen kirjan ansiosta en pelkää ajatella tupakkaa, koska mä tuun ajattelemaan tupakkaa luultavasti hyvin paljon, mutta vain siinä mielessä et sairaan hienoo mä oon vapaa.

Oon ihan megahappy tästä fiiliksestä, oon paljon itsevarmempi ja itseinho on minimaalinen. No, mut kukapa ei ois onnellinen ollessaan vapaa?

Ajattelin ennen että tupakka on osa mun imagoo, osa mua, mut nyt ku tajuaa miten paljo tupakka vaan tuhos mun itsetuntoo ja musers mua, tukki mun verisuonia jne! niin pah ei todellakaa ollu oikein ajatella, että oisin jotenki coolimpi ja mageempi ihminen verrattuna tupakoimattomiin. Ajattelin etten mä oo mitään ilman tupakkaa, oon iha vaa tavallinen ihminen ku mulla ei oo jotai millä elvistellä.

Mut hei nyt voin sanoo että jos oisin tienny tästä olotilasta sillon ku oon miettiny lopettamista ni en ois varmaa koskaa alottanutkaan. Sit taas jos en ois koskaa alkanu polttaa ni oisinko koskaa tuntenu tätä fiilistä? no empä kyllä ois :D Koska siis eihän tämmöstä oloo voi tulla jos ei oo koskaa irrottaunu jostai joka pitää sua pikkurillisä ympärillä.

Niin sillä oli joku tarkotus että poltin (: ehkä se että voin sit jakaa sitä miten helppoo on oikeesti lopettaa! Päättää vaan et nyt se loppu ja joka kerta ku ajattelee tupakkaa ni voi vaikka huutaa jee meikä on vapaa! Ja se että ku vihdoin tajuaa ettei tupakka oo mitää muuta ku kamalaa aivopesua.

Mun on pakko polttaa, miks? Nautin tupakoinnista, oikeesti? ei ei ja ei.

Siinä kirjan loppuvaiheesa käskettii polttaa viimeinen tupakka oikeen ajatuksella, maistuuko se hyvältä, miltä se tuntuu jne niin että käsittää ettei se tupakka oo hyvää eikä se oo nautinto. Ei saa ajatella että yhyy nyt tä on mun viimenen vaan JEE TÄÄ ON VIIMENEN! OLEN VAPAA! Meikähän siis ei koskaa päässy tekeen tätä ku olin jo lopettanu pari päivää ennen ku aloin lukee tota kirjaa. Ekana olin silleen, jes mun on iha pakko alottaa uuestaan polttaan ku tää kirjahan pitää lukee vielä tupakoitsijana, no sitte tuli kohta jossa sanottiin jos olet ollut polttamatta päiviä, kuukausia jne älä aloita tupakointia uudestaan. No minäpä tottelin!

Välillä kun luki sitä kirjaa tuli sellainen olo että PASKA ! mä jään jostain paitsi, en päässy vetää viimesiä superhenkosia ja yhyy! mut sitte ku jatko lukemista ni tajus sen että niin mä vedin niin monet "viimeset" savut mun tupakoijana olo aikana että mun ei todellakaan tartte tehä sitä enää koskaan, mä en todellakaan nauttinu siitä.

Sitä kuvitteli että ah ruuan kruunaa tupakka, kahavin kruunaa tupakka, oluen kruunaa tupakka ja oikeestaa et kaiken kruunaa tupakka. Salilla käynninki kruunas tupakka! ja no välillä salilla käynti oli sitä et puoltuntii treenii - röökille - puoltuntii treenii lähetää pois- röökille. Kaikki asiat meni siihen että ajatteli sitä että kohta pääsee tupakille! MITÄ ELÄMÄN TUHLAUSTA!? Mistään ei osannu nauttia, sen takia varmaa koulumenestyski oli välillä surkeaa ku ootti vaa tunnin puolenvälin jälkee et millo loppuu joko päästää tupakalle? Kaikki urheilu oli sitä että jes tän jälkeen tupakalle. YÄK

Nyt voin aidosti nauttia kaikesta mitä teenkään! Positiivinen asenne <3

NII JA HEI! kun lopettaa tupakoinnin, ei saa syyttää kaikkee siitä että lopetti tupakoinnin, masennus/agressiivisuus/kyllästyminen/vetämätönolo/flunssa jne. koska tupakoidessaan on kokenut just aivan samoja juttuja, ehkä et oo vaa huomannu? Tupakoinnin lopettaminen on kyl tosi hyvä tekosyy kaikkeen! Luulin ku lopetin että musta tulee iha kauhee paskapää, vittuilen ja huuan ja oon kärttynen kokoajan! no paskat mä mitään oo, ilosempi en oo piiiiitkäääään aikaan ollukkaa. Mut se johtuu ihan meikän asenteesta. Jos mä oisin koko ajan sillee vittu ku ei saa polttaa, vittuku tekismieli tupakkia, iha paskaa ku ei oo tupakkaa, epistä toiki tuola vaa vetää tupakkaa, ni TOTTAKAI MÄ OISIN ANGST MASENTUNU VITTUUNTUNU ku ajattelisin koko ajan tupakoinnin lopettamisen negatiivisena.

Mä voitin nikotiinimonsterin, ja oon iha sairaan ylpee siitä. Ja oikeesti pelkästää ajattelemalla kuinka mahtavaa on olla irti tupakasta, mä oon vapaa ! mikään ei enää hallitse MUN elämää.