elämä on lyhyt

"Pyydän viimeisen kerran
että veisit minut
päättäisit kiiltävällä
veneelläsi
kenet haluat mukaasi
ja kuka jää rannalle"

Kuka olisi uskonut että sellainen tunne kuin rakkaus, rakastaminen voisi tuoda tullessaan niin armotonta tuskaa. Kestävää pois lähtemätöntä tuskaa, joka kestää ja kestää, joka lisääntyy käytössä, haihtuu hetkiksi mutta palaa takaisin voimakkaampana.

Ylipääsemisen riemu, onko parempaa tunnetta kuin se kun vihdoin tajuaa ettei tarvitse enää häntä? rakkaus on haihtunut olemattomaan tunteeseen siitä, että kaikki on nyt okei. Kumpi onkaan parempi tunne.

Yksin, yksinäinen. Yksin olen nyt, yksinäinen olin vain hetken, kun annoin rakkauden ajaa ystäväni pois läheltäni, oliko kaikki sen arvoista? kaikki rikkoontui.

Minä olen yksin, koska en halua olla yksin.

"elämä on lyhyt, eikä hän ollut vielä löytänyt sitä mitä hän on etsinyt"

Etsin, liian läheltä liian kaukaa. Jatkan etsimistä tuloksetta, turhaa liian turhaa, mutta silti tahdon, liikaa.

Tajusin että jumitan, haluanko vain yhtä. antaakko sitä vielä pois, liian iso pala sydäntä, rikkoutuisinko vain taas.

Oliko se oikea palanen elämäni palapeliin. Onko edes olemassa oikeita palasia? Luulen että oma palapelini on täynnä vääriä palasia jotka vain näyttävät oikeilta, kuka ne on sinne laittanut, minäkö

"elämä on lyhyt, mut onko vielä koskaan kukaan löytänyt sitä mitä hän on etsinyt"

Minä tiedän ettei etsimällä löydä, tiedän ettei haikailemalla menneisyyttä tai unelmoimalla tulevaisuutta voi saada mitään mitä haluaisi tältä elämältä

Elämä on lyhyt, ota jokainen palanen minkä siitä irti saat, ehkä jonain päivänä palapeli on oikeista palasista koottavissa.